Tuottajat ja tarinat

Sotien jälkeen vaari rupesi myymään ohraa maltaaksi. Neljäs sukupolvi valmistuu pian Mustialan maatalousoppilaitoksesta, kertoo Heikki Mäkelä, Lahdessa sijaitsevan Yli-Mäkelän tilan isäntä vuodesta 2006.

Jos on lähtöisin ihan keskeltä metsää, syntyy tietynlainen kunnioitus omaa maaperää kohtaan jo ihan luonnostaan. Meidän leivällä on tarina ja olemme siitä ylpeitä. Näin sanoo mainetta ja kunniaa lähiruokafilosofiallaan ja innovatiivisuudellaan pokannut yrittäjä Teppo, Tepi, Ylä-Hemmilä, Asikkalasta.

Kärkölän Järvelässä sijaitseva Aliniityn tilan kehityksen kulmakivinä ovat olleet tilallisten Tomi Kivistön ja Jaana Tolosen mukaan omat arvot; eettisyys, halu tuottaa puhdasta ja maukasta lihaa ja eläimien kunnioitus sekä samalla työllistää itse itsensä.

Yksi isoista haaveistani on, että meillä olisi monipuolinen tila ja että toiminta olisi kannattavaa. Toisaalta toivon ja toisaalta pelkään, että lapseni innostuvat jatkamaan tilan toimintaa. Mutta nyt meillä on ainakin hyvä alku, josta marjatilaa on hyvä kehittää eteenpäin, Outi Koskinen miettii.

Vuodesta 1722 toiminut Pelto-Seppälän tila sijaitsee Lopen Hunsalassa korkealla mäellä, joka on todennäköisesti ollut saari, aikana, jolloin vedenpinta oli useita kymmeniä metrejä nykyistä korkeammalla.

Kinnari on 350 vuotta vanha sukutila, joka sijaitsee Hollolan Vesalassa, viljavainioiden keskellä. Isäntäparin unelmana on säilyttää Kinnarin tila elinvoimaisena sukupolvilta toisille ja toimia osana arvokasta suomalaista puhdasta elintarvikeketjua.