Pölyttäjien suojelua ja pölytyspalvelun tutkimusta
Kuluneen kevään aikana on lanseerattu luonnonpölyttäjien pelastamiseksi useampikin kampanja, kuten YLE:n ”Pelasta pörriäinen” tai Maa- ja Metsätalousministeriön ”Hyönteishotellit” osana Kasvinterveys 2020 teemavuotta. Näiden toimien avulla herätellään kansalaisia tekemään pieniä tekoja luonnonpölyttäjien, kuten kimalaisten, erakkomehiläisten ja perhosten, elinolojen parantamiseksi. Hyönteishotelleja voi ostaa valmiina, mutta jos haluaa tehdä niitä itse, löytyy niiden tekoon hyviä ohjeita ja lähes jokaisen kotoa löytyy niihin myös rakennusmateriaaleja. Pihan ja puutarhan hoitoon annetaan ohjeena mm. säästää nurmikon leikkaukselta alueita, joissa pölyttäjiä suosivia luonnonkasveja kukkii. Samalla säästetään maassa pesiville pölyttäjille sopivia pesäpaikkoja, kuten maakasoja ja lahoavia puita. Mutta miten sitten pelastetaan tarhamehiläiset?
Tarhamehiläisten, tai toisella nimellä hunajamehiläisten, tärkeys viljeltyjen kasvien pölyttäjinä on tiedetty pitkään. Monet kasvit tarvitsevat hyönteispölytystä menestyäkseen ja tuottaakseen satoa. Pölyttäjien rooli etenkin useiden erikoiskasvien ja hedelmien sekä marjojen viljelyn onnistumisessa on merkittävä. Myös monet peltokasvit ja niittyjen kukat tarvitsevat pölyttäjiä. Luontaisten pölyttäjien määrä on kuitenkin vähentynyt ja niiden määrä uhkaa vähentyä edelleen muun muassa ympäristöhaittojen seurauksena. Yksi keino riittävän pölytyksen turvaamiseksi on pölytyspalveluiden käyttö. Pölytyspalvelussa mehiläistarhaaja tuo korvausta vastaan mehiläisensä hoitamaan viljelykasvin pölytyksen. Rahassa arvioituna pölytyksen arvon on Suomessa arvioitu olevan jopa 60 miljoonaa euroa vuodessa, joten kyseessä on myös taloudellisesti merkittävä ekosysteemipalvelu.
Pölytyspalvelua tutkitaan ja kehitetään
Savonia ammattikorkeakoulu ja Luonnonvarakeskus Luke käynnistivät vuoden 2019 alussa kaksivuotisen Satoa ja laatua pölytyspalvelulla –hankkeen. Hankkeen tavoitteena on lisätä tietoa pölytyspalveluista sekä pölyttäjien merkityksestä, etsiä ratkaisuja pölytyspalveluiden yleistymistä jarruttaviin ongelmiin sekä tehdä pölytyspalveluita tunnetuksi viljelijöiden ja mehiläistarhaajien keskuudessa. Hankkeen aikana järjestetään viljelijöille ja mehiläistarhaajille suunnattuja pellonpiennarpäiviä sekä muita tilaisuuksia ja tehdään pölytyspilotointikokeiluja maatiloilla.
Pölytyspilottien avulla arvioidaan pölytyspalvelun onnistumista ja toteutusta sekä selvitetään, millä kasveilla pölytystarkoitukseen siirretyt mehiläiset vierailevat. Kukkavierailujen kohde varmistetaan keräämällä näytteitä siitepölystä ja medestä, jota ahkerat mehiläiset pesiinsä kantavat. Siitepölyn väri kertoo jo ensi silmäyksellä arvion siitä, mistä kasvista se on peräisin. Tarkempi analyysi tehdään mikroskoopilla siitepölyhiukkasten tunnistuksen avulla. Toisena havaintomenetelmänä pilottitiloilla tehdään linjalaskentoja kukkivilla viljelylohkoilla. Laskennoissa lasketaan 100 – 400 metrin mittaisilta linjoilta mehiläisten lisäksi kaikki havaitut kimalaiset, perhoset ja kukkakärpäset. Tämän laskennan avulla voidaan päätellä mitkä kasvit eri pölyttäjiä kiinnostavat.
Pölytyspilottien ensimmäisen kesän kokemukset olivat kaikkien kokeiluihin osallistuneiden mielestä hyviä. Kokeilussa mukana olleet marjanviljelytilat olivat jo pitkään tukeutuneet pölytyspalveluun ja sen toiminta olikin heille tuttua. Sadon laadun ja määrän lisäystä ei kokeilussa varsinaisesti mitattu, mutta haastattelujen perusteella pölytyksen vaikutus marjatiloilla oli merkittävä. Peltokasvitiloilla kasvuston tasaisempi tuleentuminen pölytyspalvelun ansiosta on merkittävä sadon laadun kannalta. Myös mehiläistarhaajat kokivat saaneensa hyötyä uusista hunajasatomahdollisuuksista.
Linjalaskentojen tulosten perusteella aikaisin keväällä kukkivien kasvien, kuten esimerkiksi syysrapsit, pölytys riippuu paljolti tarhatuista mehiläisistä, sillä luonnonpölyttäjiä ei vielä toukokuussa juurikaan ole nähtävissä. Pidemmälle kesän kuluessa myös kimalaisten määrä alkaa lisääntyä ja näin ne omalta osaltaan lisäävät kasvien pölyttymistä. Kimalaisten ja mehiläisten yhteiselo pölyttäjinä toimii hyvin, sillä ne usein täydentävät toisiaan pölytystyössä. Laskennat tehtiin kullakin kasvilla täyden kukinnan aikaan vähintään kahtena eri kertana. Tuloksista voidaan selkeästi todeta pölytyspalveluun tuotujen mehiläisten suuri osuus lähes jokaisella kasvilla linjalaskennan kokonaispölyttäjämäärissä.
Lisätään kotimaisen hunajan kulutusta, samalla autetaan pölytyspalvelua
Ja sitten tuohon edellä esittämääni kysymykseen miten tarhamehiläiset pelastetaan. Vuosi 2019 oli ennätyksellinen vuosi tarhamehiläisten osalta monessakin suhteessa. Viime talvena talveutettiin liki 80000 mehiläisyhteiskuntaa, joka on enemmän kuin koskaan aikaisemmin Suomessa. Vuosi 2019 oli suurimmassa osassa Suomea melkoisen hyvä hunajavuosi, ennätyssato kotimaista hunajaa saatiin korjattua talteen, osin jopa yli vuotuisen tarpeen. Moni mehiläistarhaaja miettiikin tällä hetkellä vähentävänsä mehiläisyhteiskuntiensa määrää hunajan hetkellistä ylituotantotilannetta helpottaakseen. Tässä on kuitenkin samalla kääntöpuolena mehiläisten määrän ja niiden tekemän pölytyspalvelun väheneminen. Hunajan kulutus on Suomessa hieman kasvanut, ollen tällä hetkellä noin 700 grammaa asukasta kohti. Parhaiten siis suojellaan ja ”pelastetaan” tarhamehiläisiä lisäämällä kotimaisen hunajan kulutusta. Tähänkin pelastustyöhön voimme jokainen itse omilla toimillamme osallistua.
Kirjoittaja on tutkija Sakari Raiskio, Luonnonvarakeskus.
Tutkimusaiheet: Mehiläis- ja pölytystutkimus. Luonnonmukainen tuotanto, lajikekokeet. Integroidun kasvinsuojelun tutkimus ja tiedonsiirto.
Asiantuntemusala: kasvinsuojelu, mehiläistalous, pölytys, luonnonmukainen tuotanto.
