Huljalan kyytöt arvokkaan perinnebiotoopin ylläpitäjinä
Huljalan Tupala

Hämeenkosken Huljalassa Ylisen Viipurintien varresta aukeaa maisema Huljalan Tupala nimiselle tilalle, joka on ollut Laura ja Mika Hämäläisen suvun hallinnassa ainakin vuodesta 1724. Pihaan ajaessa ei voi olla huomaamatta korkeaa keltaista hirsirakenteista päätaloa, joka vangitsee saapujan katseen. Tuossa museoviraston suojelemassa luomuksessa asustaan tilan isäntäpariskunta kuuden lapsensa kanssa. Tilalla kasvatetaan kyyttöjä, viljellään nurmea, tattaria, hamppua, rypsiä ja yli 30 kasvin kasvimaata.

Kerkeän saamaan auton tilamyymälän eteen parkkiin, jolloin aurinkoiset tilalliset Mika ja Laura saapuvatkin jo minua vastaan. Lähdemme katsomaan tilan kyyttöjä eli itäsuomenkarjaa, joka laiduntaa tilan perinnebiotooppeja. Tilalle kyytöt saapuivat lypsylehmien jälkeen, jotta perinnebiotooppien laidunnusta voitiin jatkaa. Perinnebiotoopit ovat maamme uhanalaisimpia luontotyyppejä, joita voidaan ylläpitää laiduntamalla. Niiden hoidon avulla voidaan ylläpitää alueiden monipuolista kasvillisuutta ja eläimistöä sekä edistää uhanalaisten lajien säilymistä. Huljalan Tupala saa tukea alkuperäisrotujen kasvattamiseksi ja säilyttämiseksi. Kyytöistä saadaan hyvää ja maukasta lihaa, kun ne kasvavat metsälaitumella. Kyytöt ovat tilalla emolehminä eli ne poikivat kerran vuodesta keväällä. Laitumelle kyytöt lasketaan vasikoidensa kanssa kesäksi, jolloin vasikat saavat biotooppien lisäksi ravintoa emiensä maidosta.

Tilan metsälaitumilla halutaan yhdistää metsätalous ja laidunnus, jotta eliöstölle voidaan taata mahdollisimman monipuolinen elinympäristö. Metsiin jätetään muun muassa pökkelöitä tulevaisuuden lahopuiksi, jotta biotoopin eläinlajisto monipuolistuu. Lahoamisen vaiheen mukaan lahopuissa on eri lajeja. Lisäksi maasta löytyy lantakuoriaisia. Tilalla suoritetaan tänä vuonna yhdessä metsäkeskuksen ja metsähallituksen kanssa suunniteltu liito-oravaharvennus eli liito-oravien käyttämän metsän harvennus. Metsä on kasvanut liito-oravien tarpeisiin liian tiheäksi. Tilan maita ja perinnebiottooppeja halkaisee uoma, joka kunnostettiin muutama vuosi sitten. Näin veden virtausta saatiin vähennettyä ja palautettua tulvaniitty, jonka avulla voidaan kerätä valuvia ravinteita talteen.

Mika ja Laura haluavat kehittää tilaansa eteenpäin ja olla osa tulevaisuuden ruokatuotantoa, sillä heidän mielestään on tärkeää voida vaikuttaa itse ympäristön tilaan ja tuotettavan ruoan laatuun. He suunnittelevat itse toimenpiteitä, joiden avulla on mahdollista parantaa niin heidän kuin heidän ympäristönsäkin tilaa.

Tilalta pystyy ostamaan kyytönlihaa (tarkista saatavuus ennakkoon!) ja reko-jakeluissa sekä sopimuksen mukaan aina kun joku on kotona. Lisäksi tilalle perustettu itsepalvelukasvimaa sisältää yli kolmekymmentä vihannesta, joita saa käydä itse poimimassa, punnitsemassa ja maksamassa.

#HämeRuoka – Ruokaa, jolla on tarina – kurkkaa Huljalan Tupalan tarina -videoon täältä