Pellon laidalla kevättä valmistellen
Kotieläintiloilla on tulevan kesän rehuntuotanto jo hyvässä vauhdissa. Nurmilohkoilla kierrellään ahkerasti ja seurataan mitä jälleen haastava talvi on tehnyt. Täydennystarvikkeet on tilattu ja saapuneet tilalle. Koneet on huollettu ja viimeisetkin lannoitteet alkavat olla kaikilla tiloilla.
Mitä yhden märän ja kahden kuivan kesän jälkeen kesältä odotetaan? No, normaalia kesää! Mikä on normaalikesä, onko se lapsuuden muistojen kultaama, aina aurinkoa, poutaa ja heinätöitä ja uintia! Muistan kyllä yhden 70-luvun kesän, kun kuljin hommissa keltainen toppatakki päällä, oli kylmää. Olisiko normaalikesä 2020 semmoinen mihin on valmistauduttu hyvillä suunnitelmilla, joita voidaan, säiden niin määritellessä, tarvittaessa muuttaa.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Lean- ja johtaminen ovat menestyvien tilojen jokapäiväisen arjen työkavereita. Varautuminen ja varustautuminen ennakoiden helpottaa monessa kiperässä tilanteessa. Suunnitellaan, tilataan ja hoidetaan ajoissa. Vähennetään niitä ns. tulipalojen sammuttelua, joka vie aikaa ja turhaa energiaa korviemme välistä.
Toimivassa yrityksessä ei voi olla kaikki munat samassa korissa. Siksi ei maatilallakaan kannata kaikkea laskea yhden kortin varaan. Vaan viljelysuunnittelussa pitää olla monipuolisuutta. Joku aina onnistuu. Meillä ei esimerkiksi vehnä ollut viime kesänä se ihan paras juttu, kun edellisenä se taas oli ihan mahtava juttu. Viime kesänä kaura ja ruis taas loistivat erinomaisuudellaan. Nurmilohkot tuottivat hyvin eritasoisia satoja, mutta siitäkin huolimatta, että 12.5.-30.7. välisenä aikana tuli vettä alle 30 mm, nurmi kasvoi. Ennakoimme kierrättämällä laitumia hyvin tiheään, eikä ns. ylilaidunnusta tehty, vaikka joskus siihenkin on syyllistytty. Teimme osasta laitumeksi suunniteltuja lohkoja aikaisen säilörehun ja paransimme laidunkiertoa selkeästi kesän kuivuessa. Hypättiin vähän epämukavuusalueelle, kun aidatuilla lohkoilla keräsimme välistä säilörehua. Ei ehkä kaikkein taloudellisinta, mutta takasi hyvät laitumet ja päiväkasvut vasikoille koko kesän.
Tulevaan kesään monet kotieläintilat ovat valmistautumassa sekakasvustoilla korjaamaan mm. vehnä-hernekokoviljaa tai puimalla väkirehuksi karjalle hernekauraa yms. Herne ja härkäpapu löytyvät monien kotieläintilojen kasvivalikoimasta ja nurmisiemenseoksiin on laitettu paljon ajatusta. Hiilensidonta ja valkuaisomavaraisuuden nosto ovat ihan selkeästi ajatuksissa mukana. Loppujen lopuksi ei hernettä tarvitse olla kovinkaan suuria määriä, kun saadaan karjalle 1 kg päivään/eläin hernettä ruokintaan ja saadaan jätettyä tuontirapsia 600-700 g/eläin/päivä pois käytöstä. Pienillä askelilla uuteen ajatteluun. Herneen valkuaispitoisuus on noin 230-240 ja härkäpavun 300, lupiininsiemenen 340 g/kg KA. Lisäksi kaikki palkokasvit monipuolistavat ruokintaa ja tuovat sitäkin kautta positiivista vaikutusta mm. maidon pitoisuuksiin. Ja mitä kaikkea palkokasvit tekevätkään pellolle.
Monipuolistaminen ei ole yksin kotieläintilojen ajatuksissa, paljon tehdään yhteistyötä. Moni kasvitila tuottaa lähialueen kotieläintilalle väkirehua. Tässä meillä on vielä paljon oppimista ja yhteistyön lisäämiseen on mahdollisuuksia. Pidetään aina mielessä mitä esim. nauta tilaa ruokintapöytäänsä, siitä nauta on myös valmis maksamaan hyvänä liha- tai maitotuotoksena. Kotieläin ei vaan osaa itse tilata rehua naapurin kasvinviljelijältä, vaan siihen tarvitaan vähän tulkintaa väliin. Yhteistyöllä ja hyvillä sopimuksilla etukäteen turvaamme kaikille sovitun tuloksen.
ProAgria Etelä-Suomella on käynnissä Elinvoimainen maatilatalous Elina II-hanke. Maankasvukuntoon pureutuvia infoja ja pienryhmiä on aloitettu ja aloitetaan tarpeen mukaan eri puolilla aluettamme. Näissä asiantuntijamme käyvät konkreettisesti peltotasolla maankasvukunnon parantamiseen liittyviä toimenpiteitä ja niksejä. Oppiminen on innostavaa, kun voi kollegoiden kanssa asiantuntijan ohjauksessa pohtia asioita oman ongelman ratkaisemiseksi.
Johtamisen ja Lean-työkalujen käyttöä harjoitellaan aiheen mukaisissa pienryhmissä oman tilan luvuilla ja tekemisillä. Mm. arvovirtakuvauksella tilan prosesseissa etsitään hukkaa ja arvoa tuottamatonta työtä. Hukan etsintä materiaali ja tekemisen tasolla on äärimmäisen innostavaa, koska aina löytyy hukkaa meidän itse kunkin tekemisessä. Pienryhmässä on mm. lypsyrutiinia muuttamalla saatu päivittäiseen navettatyöaikaan 1,5 tunnin säästö. Saman ajan voi käyttää nyt vaikka itsestään huolehtimiseen. Asiat eivät aina ole suuria, mutta pienillä oivalluksilla löytyy paljon uusia ratkaisuja. Pienryhmätoiminnan suola on toisilta yhdessä oppiminen. Tilan johtaminen ja Lean ovat niin mielenkiintoinen ja jatkuvaa parannusta vaativa aihe, että siihen ei kyllästy koskaan. Meillä vaihtelee navetassa lehmää kohti tehtävä vuosittainen työaika 30 tunnista-128 tuntiin. Tuo 30 tuntia on jo aika lähellä Skandinaavisia kollegoitamme.
Näillä ajatuksilla kesään 2020, yhteistyötä, suunnittelua ja ennakointia ajoissa. Syväjuuriset nurmikasvit ja valkuaiskasvit ajatuksissa kohti kotimaisuuden nostoa itse kukin!
ProAgria Etelä-Suomi
Sari Jussila, asiantuntija maatilojen strategia ja maitotilojen ruokinnansuunnittelu ja talous
P.S Olen jäänyt ihan koukkuun kaupan appiin millä seuraan ostosteni kotimaisuusastetta😊.