Kevät maalla, laitumelle laskun riemua ja heräävän luonnon ääniä

Terveiset Hämeenlinnasta Hirvilammen luomumaatilalta.

Ken ensin pellolle keväällä ehtii

Kun vesi alkaa tippumaan räystäistä ja lumikinokset pienentyä pellonreunassa, alkaa maatiloilla säpinä. Viljelysuunnitelmia viimeistellään ja koneita aletaan huoltamaan kuntoon. Ikkunasta kurkistellaan, koska naapuri menee pellolle vai ollaanko itse tänä vuonna ensimmäisenä aloittamassa toukotyöt.

Meillä kevät alkaa poikimakaudella maaliskuun alussa. Tällöin emolehmämme alkavat poikimaan ja navettamme täyttyy emistä, jotka huolehtivat vasikoistaan. Meillä poikimisia valvotaan ympäri vuorokauden kameran avulla ja tarpeen tullen kiiruhdetaan auttamaan emää poikimaongelmissa ja vasikan ensi hoidossa. Poikimakausi on meillä rajattu kahteen kuukauteen. Poikimakauden päätteeksi navetassamme kulki 33 vasikkaa, joita niiden emät valvoivat ja opettivat lehmien tavoille. Vasikat oppivat elämän tärkeät asiat emiltään ja toisiltaan matkimalla. Navettaa tutkittiin ja hippaa juostiin pitkin sadan metrin mittaista pihattoa.

Poikimakauden loppumetreillä Otto suuntasi peltotöihin naapuritilalle ja minä puolestani aloitin meillä kotona aidanrakennuksen, sillä poikimakautta seuraa laidunkausi. Samaan aikaan alkoi kesän kasvimaan suunnittelu, mitä kaikkea haluaakaan omalle kasvimaalleen istuttaa tai kylvää. Minun kasvimaalleni on tätä tekstiä kirjoittaessa päätyneet jo perunat, ja haaveissa odotankin ensimmäisiä omia uusia perunoita. Minun kasvimaalleni on tänäkin vuonna tulossa melko laaja kattaus erilaisia kasveja, sillä sadon valmistuminen ja omien vihannesten käyttäminen ruoan laitossa tuo siihen mielestäni erilaista hohdokkuutta.

Oman kasvimaan antimien lisäksi tiedän kesän ja syksyn mittaan täydentäväni ruokavarastojamme muiden tilojen antimilla. Omat mansikat ja valtaosa kasviksista menevät aika lailla suoraan suuhun pakastamisen sijaan. Muilta tiloilta haetaan meidän keittiöömme myös paljon muita tuotteita, sillä omaa kulutustamme ohjaa vahvasti tieto siitä, missä ja miten ruokamme on kasvatettu. Keväällä joustaan myös metsään etsimään korvasieniä, mikä onkin tullut oman keräilyni pariin vasta viimevuosina. Toistaiseksi onni on suosinut ja haave korvasieni muhennoksesta siintää silmissä.

Laitumelle laskun riemua ja kauhua

Viikonloppuna alkoi tilallamme virallisesti kesä, kun lehmät laskettiin vasikoineen laitumelle. Aivan mutkitta ei tämän vuotinen laitumelle lasku kuitenkaan mennyt, sillä Tuutti vasikka rynnisti laitumelle laskun yhteydessä aidasta läpi, eikä vasikoille tyypilliseen tapaan kääntynytkään takaisin laumaa kohden vaan juoksi useammasta aidasta läpi suunnaten kohti Hämeen Härkätietä ja Vuorentaan asuinaluetta. Siinä tuli sitten useammalle meistä hoppu pysäyttämään pikku Tuutin ristiretkeä ennen kuin jotain kamalaa tapahtuu. Tuutti kuitenkin oli todella vauhkoontunut jo karkuun lähtiessä, joten monien mutkien kautta se päätyi tilamme takaiseen metsään, josta emme sitä lauantaina kotiin saaneet. Sunnuntaina Tuuttia etsittiin naapurin paimenkoirien avulla sekä jalkaisin, sen jälkeen, kun olimme tarkistaneet, ettei se ole palannut kumpaankaan laiduntavaan laumaamme. Syvä huokaus ja onnen kyyneleet saapuivat, kun sunnuntain alkuillasta Tuutti oli palannut väärään laumaan, mutta oli kuitenkin kotona. Peloissaan olevalle Tuutille tuotiin sen emä Odense toisesta laumasta, eikä jälleennäkemisen riemulta voitu välttyä. Nyt kaksikko ei päästä toisia silmistään.

Seuraavaksi aletaankin valmistua minun kesäkanojeni kotiin paluuseen niiden talvihoitopaikasta, sekä rakentamaan lampaille aitausta. Aika näyttää kuinka paljon tilallemme saapuvat lampaat auttavat minua nurmikon leikkuussa.

Kohti kesää, kiireisintä ja antoisinta aikaa

Kesä avaa myös tilamme ovet vierailijoille. Tällä viikolla sivuillemme Facebookkiin ja Instagramiin päivittyy aukioloajat, jolloin esittelemme tilamme toimintaa.

Kesän ajan maatiloilla herätään kukon laulun aikaan, suunnataan hoitamana eläimet aamukasteen kastellessa saappaan kärjet ja huolehditaan parhaasta mahdollisesta sadosta, jotta talveksikin riittää ruokaa eläimille. Rehunteko siis siintää silmissä, pakastin yritetään kerätä täyteen oman kasvimaan ja luonnon antimia ja vasikoiden vieroituspainoja odotetaan kuin kuuta nousevaa.

Hyvät lukijat, olkaa siis huoleti, tänä vuonnakin maantiet tulevat tukkiutumaan erilaista maatalouskoneista kesän ajan. Silloin tällöin nenään saattaa tuoksahtaa pieni pellolle levitettävän lannan aromi, jolloin ulkona kuivamassa olleet pyykit on suotavaa pestä hajuhaittojen välttämiseksi uudelleen. Huolestua pitää vasta, kun omakotitalosi kasvimaalla käykentelee aamulla lehmä- tai lammaslauma.

Terveisin

Susanna Valtonen

Hirvilammen Luomu -maatilan emäntä Hämeenlinnasta