Hämäläisen luomun tiekartta viitoittaa tietä eteenpäin

Luomutuotannon kehittymisessä on tärkeää koko ketjun toimiminen pellolta pöytään. Koska Suomessa markkinat ovat olleet pienet, vienti on ollut tärkeässä roolissa. Luomussa vara parempi- hankkeessa on keskitytty eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön (tutkimus, koulutus, neuvonta, ruokaketju kokonaisuudessaan). Tavoitteena on saada Hämeessä luomu lentoon lisäämällä sekä luomun tuotantoa että käyttöä mm. ammattikeittiöissä.

Koko luomuketjun vahvuudet ja pullonkaulat on koottu hämäläisen luomun tiekarttaan – julkaisutilaisuus pidettiin 11.11.2020 ajan hengen mukaisesti verkkotapahtumana, ja sen esitteli hankkeen projektivastaava Outi Vahtila Hämeen ammattikorkeakoulusta Mustialasta.

Valtiovallan terveiset hämäläisen luomun kehitystyölle

Tilaisuuden avaajana toimi valtiosihteeri Kimmo Tiilikainen, joka itsekin luomuviljelijänä on joutunut perustelemaan kysymystä: onko luomutuotanto kestävällä pohjalla? Hänen mukaansa luomu on vastaus moniin aikamme haasteisiin:

• Ilmastonmuutos on kiistaton – luomuviljelyssä ravinnehuolto perustuu typensitojakasvien viljelyyn eikä fossiilisten polttoaineiden käyttöön kuten lannoiteteollisuudessa.
• Luonnon monimuotoisuuden katoaminen huolettaa – luomutilan viljelykierto sekä laiduntavat eläimet luovat edellytyksiä niin kasvien kuin eliöiden runsaudelle.
• Uusiutumattomien luonnonvarojen ehtymistä ehkäistään panostamalla kierrätyslannoitteiden kehitykseen ja hyötykäyttöön.

Luomutuotteiden markkinoinnissa on perinteisesti ollut merkittävässä roolissa tuottajan ja kuluttajan välinen yhteys. Digiaika ja jäljitettävyys mahdollistavat tämän yhteyden, vaikka ketjuun tulee enemmän toimijoita. Tukkuliikkeiden mukaan saaminen on välttämätöntä, jotta isommat ammattikeittiöt kiinnostuvat luomuraaka-aineista. Suurkeittiöiden lisäksi Tiilikainen näki kasvavat markkinat matkailussa ja elämyspalveluissa. Tältä sektorilta kuultiin Hakolan marjatilan puheenvuoro.

Luomua suoraan tilalta

Janakkalassa sijaitsevan Hakolan marjatilan tuotanto on monipuolista: marjoja, viljaa, hunajaa jne. Sen lisäksi että tuotteita jatkojalostetaan itse tilalla tai teetetään alihankintana, ne myös myydään omasta tilamyymälästä 95-prosenttisesti. Valmiista tuotteista osa on tavanomaisia, koska esim. hilloissa ei haluta käyttää ulkomaista luomusokeria. Hillot tehdään luomumarjoista, mutta makeutusaineena on tavanomainen sokeri. Kotimaisen luomusokerin puuttumisen yrittäjä kokikin isona puutteena. Erikoistuminen on edellyttänyt paljon uuden opettelua ja investointejakin – tilapuodissa kokoustekniikka mahdollistaa myös pienille ryhmille mukavat puitteet luomutarjoiluineen.

Paperityöt vievät paljon aikaa, ja monipuolinen tuotanto lisää varmistettavien asioiden määrää. Paikallinen ELY-keskus saikin kiitokset hyvästä yhteistyöstä ja neuvoista.

Vienti, jatkojalostus ja suurkeittiöt mahdollistavat luomun kasvun

Hämeessä luomuviljelty pinta-ala kasvaa tasaisesti. Fazer Mylly Oy:n toimitusjohtaja Jarkko Arrajoki on tyytyväinen vastaanotetun viljan laadun paranemiseen, mm. rikkapitoisuudet ovat pienentyneet. Kilpailu on kuitenkin kovaa ‑ hyvä laatu, jäljitettävyys ja turvallisuus ovat suomalaisen luomuviljan valttikortteja.

Kaikki julkaisutilaisuuden alustajat näkivät suurkeittiöissä merkittävän mahdollisuuden markkinoiden lisääjänä. Ammattikeittiöissä luomun osuus on varsin alhainen, poikkeuksena on Koulutuskeskus Salpaus missä määrätietoisella toiminnalla on päästy 14 prosenttiin. Kun osassa ammattikeittiöitä luomua ei käytetä lainkaan, ollaan varsin kaukana maabrändityöryhmän aikoinaan asettamasta 20 %:n tavoitteesta vuoteen 2020 mennessä. Merkittävimmät pullonkaulat luomun osuuden nostamisessa ovat jatkojalostuksen ja tiedon puute. Outi Vahtilan tekemä kyselytutkimus osoitti, ettei tilauksista vastaavilla ole välttämättä tietoa mistä luomutuotteita saa, ja toisaalta oletetaan, että hankintalakien puitteissa luomutuotteita ei voisi käyttää.

Ammattikeittiöiden ammattilaisten vinkit luomun lisäämiseen

Päijät-Hämeen ateriapalvelut Oy:n ja Koulutuskeskus Salpauksen edustajat kokivat luomun käytön lisäämisen myös velvollisuutena. Osaamisella ja asennemuutoksella se voidaan toteuttaa taloudellisesti järkevästi. Esimerkiksi luomunakkikeitto sai asiakkailta positiivisen palautteen, mutta annoshinta nousi liian korkeaksi. Reseptien kehittämisellä ja koulutuksella opitaan korvaamaan osa kalleimmista raaka-aineista edullisemmilla, esim. jauheliha osin härkäpavulla. Näin pystytään tarjoamaan kotimaisista luomuraaka-aineista tehtyä lounasta useammin. Kehitystyötä tukee mm. Lahden ympäristöohjelma, johon on kirjattu tavoite luomuruuan käytön lisäämiselle (30 % v. 2021) sekä lähi- ja luomuruuan jalostuksen / yritystoiminnan paikallinen kehittäminen.

Tuoreverkko Oy jatkojalostaa 10 luomuviljelijän tuotteita ammattikeittiöiden tarpeisiin

Markkinointipäällikkö Ulla Kojonkoski kertoi luomun osuuden olevan yrityksen liikevaihdosta 22 %. Sopimusviljelijöistä pääosa on eteläisessä Suomessa, yksi Hämeessä. Yritys on ollut mukana luomun parissa jo v:sta 2005, valikoima on laajentunut muutamasta tuotteesta nykyiseen 20:een. Ketju pellolta pöytään sisältää monta vaihetta, ja niistä jokaiselle on oltava oma paikkansa. Jokainen siirto vaikuttaa paitsi hintaan myös tuotteen laatuun.

Riittääkö tuotanto jos luomun käyttö oleellisesti lisääntyy?

Päivittäistavarakaupassa luomun osuus on nyt 2,6 %. Tällä hetkellä vihanneksia lukuun ottamatta tuotanto ei kysynnän kasvua rajoita, ainakaan yksityistalouksissa. Jos ammattikeittiöt siirtyisivät laajemmin käyttämään esim. luomumaitoa, sillä olisi heti merkittävä vaikutus alkutuotantoon. Jonossa on useita tiloja, jotka odottavat sopimusta luomumaidontuotannosta meijerin kanssa. Ilman sopimusta ja maidosta saatavaa lisähintaa se on usein kannattamaton vaihtoehto.

Ammattimaista luomuvihannesten tuotantoa ei ainakaan ”tyhjästä” polkaista hetkessä käyntiin. Nopein tuotannon lisäys saataisiin niiltä nykyisiltä tuottajilta, joilla on laajentamismahdollisuuksia esim. vaihtomaiden turvin. Avomaan vihannespuolella on kannustimena korotettu luomutuki ja mahdollisuus siirtää vain osa tuotannosta luomuun. Kovin moni ei tätä ole hyödyntänyt, ja joka tapauksessa luomutuotteita saadaan vasta kolmantena vuonna viljelyn aloittamisesta, siirtymävaiheen jälkeen. Eli ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan.

Kuinka onnistumme?

Visioita ja näkymä tulevaisuuteen pitää olla, koska muutokset vaativat aikansa niin tilatasolla kuin jalostavissa yrityksissä. Pahat markkinahäiriöt sakkauttavat koko ketjun toimintaa. Onnistumisen edellytys on kysyntävetoinen tuotannon kasvu siten, että jokainen toimija ketjussa saa työlleen korvauksen.

Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää että toimintaa kehitetään yhdessä, yhteistä hyvää tavoitellen. Tämä tuli esille kaikissa tilaisuuden puheenvuoroissa. Mustialan maatilan siirtymisellä luomutuotantoon on koko alalle iso merkitys, ja siitä saadaan nostetta Hämeen luomutuotannon kehittämiselle.

Kirjoittaja:
Kaija Hinkkanen, luomuasiantuntija. ProAgria Etelä-Suomi / Luomussa vara parempi -hanke

Kirjoitus pohjautuu hämäläisen luomun tiekartan julkaisutilaisuuteen. Julkaisu kokonaisuudessaan on luettavissa täällä.