Hakolan marjatila
Kanta-Häme, Janakkala

Luomumarjaa Tanttalasta

Hakolan marjatila Janakkalan Tanttalassa on yksi harvoista luomumarjatiloista Hämeessä. Hakolassa viljellään pääasiassa vadelmaa, mutta myös suomalaisten suosikeiksi uudestaan nousseet herukkapensaat valtaavat yhä enemmän alaa. Lisäksi tiluksilta löytyy mansikkaa, marja-aroniaa ja pensasmustikkaa. Onpahan tilalla 50 omenapuutakin sekä sipulia, hernettä ja viljaa. 40 pesän mehiläiset pitävät huolta hunajantuotannosta.

Tilan emäntä Outi Koskisen mukaan Hakola on ollut suvun omistuksessa jo vuosikymmeniä.

─ Isoisäni vanhemmat vaihtoivat tilan Kalle Hakolalta ja tilan nimi on pysynyt siitä lähtien. Aikoinaan tämä oli Monikkalan kartanon torppa, Koskinen kertoo.

Tilan vanha päärakennus purettiin vuonna 1980 huonon kuntonsa vuoksi, mutta pihapiirissä on jo jonkin aikaa komeillut uusi puinen päärakennus, johon Outi muutti perheensä kanssa 1990-luvun lopulla. Kesäksi 2018 valmistuneessa pihamökissä on puolestaan keittiö, varastotilaa ja hunajan linkoomo. Sinne ovat siirtyneet myös kesäkahvila sekä myymälä ja yläkerrasta löytyy kurssitilaa.

Pienen, 30 hehtaarin tilan pyörittäminen on Koskisen mukaan elämäntapa, johon osallistuu koko perhe.

─ Yksi isoista haaveistani on, että meillä olisi monipuolinen tila ja että toiminta olisi kannattavaa. Toisaalta toivon ja toisaalta pelkään, että lapseni innostuvat jatkamaan tilan toimintaa. Mutta nyt meillä on ainakin hyvä alku, josta marjatilaa on hyvä kehittää eteenpäin, Outi Koskinen miettii.

 

Boheemi noita-akka

Luomuun Hakolan tila siirtyi 2010-luvun alussa. Luomutilaan siirtyminen on ollut luonnollinen osa tilan kehitystä.

─ Lastenkin takia on tärkeää pohtia, millaisia jäämiä he saavat ruuasta. Olen myös hieman boheemi tyyppi, mietin muun muassa mihin rikkaruohotkin voisi käyttää. Minulle sanotaankin usein, että olen semmoinen noita-akka. En heitä oikeastaan mitään pois ja kuivaan esimerkiksi mansikan kannat ja käytän niitä teesekoituksiin, Outi Koskinen nauraa.

Kaikki muu onkin tilalla luomua, paitsi mehiläiset, joille annetaan tavallista suomalaista sokeria. Kotimaista sokeria käytetään myös hilloissa ja mehuissa.

─ Se on yhden ihmisen protesti. Käytän mieluummin suomalaista sokeria kuin Thaimaassa tai Brasiliassa tuotettua luomusokeria. Luomusokeria ei Suomesta tai Euroopastakaan valitettavasti vielä saa.  Tässä asiassa kotimaisuus painaa minulla vaakakupissa enemmän.

Naapurit ja koko Tanttalan kylä sen asukkaineen ovat lähellä Outi Koskisen sydäntä. Naapurit käyvät juttusilla tai kylässä ja yhdessä järjestetään pihakirppiksiä ja muita tapahtumia. Välillä hoidetaan toisten lapsia ja annetaan vertaistukea.

─ Kylä ja sen yhteisö ovat minulle todella tärkeitä. Pieni kyläyhteisö on niin upea. Jos apua tarvitsee, voi vain soittaa jollekin naapureista. Kyläyhteisöt ovat suuria voimavaroja, joita pitää vaalia, Outi Koskinen summaa.

Teksti ja kuva: Ulla Harju