Julkinen sektori on iso markkinavaikuttaja. Se toimii hankinnoillaan esimerkkinä kestävyyden ja vastuullisuuden toteuttajana ja ohjaa siten tuotantoa. Julkisilla ruokahankinnoilla on myös iso aluetaloudellinen merkitys. Lähi- ja luomuruuan lisäämisestä on puhuttu pitkään. Aloitteita ja periaatepäätöksiä on tehty, mutta silti hankintojen vieminen käytäntöön ei näytä aina onnistuvan linjausten mukaisesti.
Päättymässä oleva ohjelmakausi on maatalouden ja maaseudun kehittämisen osalta pääsemässä keskeisiltä osin tavoitteisiinsa. Elintarvikeyritykset ovat Hämeessä investoineet paljon ja ruokasektori on entisestään vahvistunut. Huolta aiheuttaa kuitenkin maatilojen sukupolvenvaihdosten hiipuminen. Uuden ohjelmakauden valmistelu on parhaillaan käynnissä ja lopulliset linjaukset vielä tekemättä.
Koko luomuketjun vahvuudet ja pullonkaulat on koottu hämäläisen luomun tiekarttaan – julkaisutilaisuus pidettiin 11.11.2020 ajan hengen mukaisesti verkkotapahtumana. Tilaisuuden aikana kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja luomun käytöstä ja tulevaisuuden näkymistä.
Mikä saa hämeenlinnalaisen perheenäidin ja luokanopettajan Reetta Heinosen suuntaamaan kulkunsa kerta toisensa jälkeen kohti Hämeenlinnan Reko -jakoa, ostaakseen tuotteensa suoraan paikallisilta tuottajilta? Ja mikä lähiruuassa viehettää?
Mikä globaalissa, suomalaisessa ja hämäläisessä ruokajärjestelmässä muuttuu ja miten siihen pitäisi reagoida seuraavan 10 ja 20 vuoden aikana? Mitä maatalouden pitäisi tuottaa vuonna 2030? Ja vielä: mitä muutoksia tapahtuu tulevien seitsemän vuoden aikana, kun toteutamme seuraavan EU:n rahoituskauden maatalous- ja maaseutupolitiikkaa? Ennakoida pitäisi, mutta maailma ympärillämme muuttuu yhä vaikeammin ennustettavaksi.
Häme ei ole loistanut ykkösenä luomutuotannon tilastoissa – pikemminkin päinvastoin. Maataloudessa erikoistumiseen lähdettiin täällä varhain, ja kasvintuotantotilojen valikoimiin tulivat mm. sokerijuurikas, peruna, öljykasvit ja siementuotanto. Luomutuotannon tilastojen kärjessä ovat perinteisesti olleet maakunnat missä on vahvaa kotieläintuotantoa, ja nimenomaan karkearehun hyödyntäjiä.
Kevät ja kesä 2020 ovat olleet monessa suhteessa erikoisia, myös pelloilla. Mitä tähän asteisesta kasvukaudesta voimme taas oppia? Varmaan paljonkin, mutta ainakin sen, että nämä ”ei niin normaalit” kasvukaudet tuntuvat olevan aika yleisiä. Yhtenä isona kysymyksenä tulee entisestään korostumaan se, miten saadaan pellon kosteusolot kasveille kelvollisemmiksi? Toivottavasti loppukasvukausi on paremmin suosiollinen viljelijöille!
Aina jaksan yllättyä ja ihastua siitä, miten paljon meillä täällä Hämeessä onkaan niitä kuuluisia ”piilotettuja helmiä” ja mitä mielenkiintoisempia käyntikohteita, ihan kaiken ikäisille ja lähellä. Maaseudulla ajaessa kannattaa ehdottomasti keventää kaasujalkaa ja varata aikaa spontaaneille pysähdyksille ja vierailuille, lupaan että se kannattaa! Pelkästään hämäläisen ruuan ympärille on helppo listata kymmeniä kohteita, jotka ovat vierailun arvoisia.
Tilakoon kasvaessa vitsailtiin aikanaan sadan hehtaarin yksinäisyydellä. Tänä keväänä se on kai turvatekijä. Traktorin koppiin yhtäaikaa tunkevat virukset ovat ihan itse hönkäiltyjä. Vihannesmaalla pohjoistuulen kanssa seurustelussa oleellisin infektioilta mahdollisuuksia vievä suojavaruste on villahousut.
